klinikkapäiväkirja

Natrium 137-144 mmol/l Natrium on tärkein solunulkoinen elektrolyytti, ja se vaikuttaa eniten plasman osmolariteettiin. Diabeteksessa ja munuaissairauksissa: P-Osmolariteetti = 2x P-Na + B-Gluk + P-Urea Natriumin ja kloridin erotus  ([Na+-Cl-) on normaalisti 34-38 mmol/l, <30 ja >40 voidaan pitää poikkeavana. Tämä voi aiheuttaa happo-emästasapainon häiriön (kloridin määrän laskiessa bikarbonaatin määrä kasvaa -> hypokloreeminen metabolinen alkaloosi ja kloridin määrän kasvaessa bikarbonaatin määrä vähenee -> hyperkloreeminen metabolinen asidoosi). Hyponatremia Tavallisin elektrolyyttihäiriö on hyponatremia, joka aiheuttaa nopeasti kehittyneenä mm. aivokudoksen turpoamista osmoottisesti -> neurologisia oireita. Plasman laimenemista tai veden kertymistä voivat aiheuttaa mm. pahoinvointi, kipu, hypoglykemia, hyperkortisolismi, lääkkeet, SIADH (Syndrome of Inappropriate Antidiuretic Hormone Secretion) ja polydipsia. Natriumin puutetta voivat aiheuttaa oksentelu, ripuli, niuk

Normaalista verenkierrosta kertovat normaali tajunta, ihon väri ja lämmin periferia. MAP 65-70 mmHg, syke 55-90, spontaani diureesi ilman furosemidipiiskaa (köyhän lääkärin cardiac output -mittari), ei asidoosia eikä hyperlaktemiaa. Sokki on tila, jossa verenkierto ei kykene täyttämään kudosten hapentarvetta.  Kliiniset ikkunat Kliinisten ikkunoiden kautta voi arvioida kudosperfuusiota. 1. Perifeerinen ikkuna Ihon väri ja lämpötila 2. Munuaisikkuna Diureesi <0,5 ml/kg/h -> häiriö 80 kg -> 40 ml/h 3. Neurologinen ikkuna tajunnan tason häiriöt, sekavuus Vasta vakavassa kudosperfuusion häiriössä Tajunnan tason häiriö Mittaamattomissa oleva/hyvin matala verenpaine ja tajunnan tason häiriö -> välitön hengenvaara! Ei vaihdella mittareita! Lievempi tajunnan häiriö/sekavuus yleistä sepsiksessä (raajat lämpimät). Systemaattinen arviointi V oi  VERENPAINE (90/65 mmHg raja-arvona, hyvästä verenpaineesta huolimatta voi mennä huonosti) V oi  VIILEÄ PERIFERIA, KYNSIPEDIN PERFUUSIO (vasok

Vitaalielintoimintojen kliininen arviointi on aina ensisijainen elektroniseen valvontaan nähden. Välittömästi potilaan selviytymiseen vaikuttavat elintoiminnot ovat hengitys, verenkierto ja keskushermosto. Viiveellä vaikuttavat maksan, munuaisten, luuytimen, suoliston, immuunijärjestelmän ja umpieritysrauhasten toiminta.  Ensiarvio A airway B breathing C circulation D diasbility (karkea neurologinen arvio) E exposure Hengittääkö potilas?  Tarkista tajunnantaso (hypoksemia, hiilidioksidinarkoosi, huom. tajunnan heikkeneminen preterminaalioire ), hengitystilavuus, hengitysliikkeiden symmetria, tutki rintakehä (perkussio, palpaatio, auskultaatio) ja ennen kaikkea tarkista hengitystaajuus . Huom. pulssioksimetri ei huomioi CO2-osapainetta. Ei dyspneaa, ei takypneaa, tajunnan taso normaali -> ei vakavaa hengityksen häiriötä Rintakehän perkussiossa tympaniittinen, kumiseva löydös viittaa ilmarintaan, ja kiinteä löydös nesteeseen tai atelektaaseihin. Auskultaatiossa huomioidaan symmetria,