Vitaalielintoimintojen kliininen arviointi on aina ensisijainen elektroniseen valvontaan nähden. Välittömästi potilaan selviytymiseen vaikuttavat elintoiminnot ovat hengitys, verenkierto ja keskushermosto. Viiveellä vaikuttavat maksan, munuaisten, luuytimen, suoliston, immuunijärjestelmän ja umpieritysrauhasten toiminta.
Ensiarvio
A airway
B breathing
C circulation
D diasbility (karkea neurologinen arvio)
E exposure
Hengittääkö potilas?
Tarkista tajunnantaso (hypoksemia, hiilidioksidinarkoosi, huom. tajunnan heikkeneminen preterminaalioire), hengitystilavuus, hengitysliikkeiden symmetria, tutki rintakehä (perkussio, palpaatio, auskultaatio) ja ennen kaikkea tarkista hengitystaajuus. Huom. pulssioksimetri ei huomioi CO2-osapainetta. Ei dyspneaa, ei takypneaa, tajunnan taso normaali -> ei vakavaa hengityksen häiriötä
Rintakehän perkussiossa tympaniittinen, kumiseva löydös viittaa ilmarintaan, ja kiinteä löydös nesteeseen tai atelektaaseihin. Auskultaatiossa huomioidaan symmetria, vinkunat ja rohinat.
Kiertääkö veri?
Kudosperfuusiosta/sydämen minuuttitilavuuden riittävyydestä kertovat tajunnan taso, syketaajuus (50-90/min) sentraaliset ja perifeeriset pulssit, ihon lämpötila, virtsaneritys (>0,5 ml/kg/h eli 80 kg 40 ml/h), verenpaine (90/65 mmHg, kroonikolla korkeampi), kynsipedin kapillaariperfuusio. Verivolyymia voi arvioida kaulalaskimon täyttöasteen, pulssien, perifeeristen laskimoiden täyttöasteen ja ihon lämpötilan avulla.
Sokki?
1. Hypovoleeminen sokki
- riittämäton verivolyymi
- preload-ongelma
2. Distributiivinen sokki
- verenkierto jakautunut epätarkoituksenmukaisesti
- afterload-ongelma
- verenpaine matala
- septinen, anafylaksinen tai spinaalinen sokki
- sydämen huono kontraktiliteetti tai rytmi
- este sydämen täyttymisessä tai tyhjentymisessä
Kommentit
Lähetä kommentti